Spektroliitti

Maailman kaunein labradoriitti

Korutasku spektroliittikoru

Ylämaan Spektroliitti täyttää tärkeimmät korukiville asetetut vaatimukset: kauneuden, kovuuden ja harvinaisuuden. Laajan värivaihtelunsa ja voimakkaiden väriensä ansiosta se on saavuttanut suurta suosiota niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Spektroliiitti on päämineraalina anortosiittikivessä, jota Ylämaalla esiintyy laajoilla alueilla rapakivigraniitin yhteydessä. Anortosiitti kiteytyi kivisulasta noin 1700 miljoonaa vuotta sitten maankuoressa, useiden kilometrien syvyydessä. Kivi on hyvin karkearakeista ja suurimpien spektrolittikiteiden läpimitta saattaa olla useita senttejä. Mineralogisesti spektroliitti on kirjon väreissä loistavaa maasälpää, labradoriittia. Mineraalin nimi juontaa alkunsa Labradorin niemimaalta, jolta kiveä ensi kerran löydettiin 1770-luvulla.

Rannekoru spektroliittikivellä

Ylämaan labradoriitissa värit ovat poikkeuksellisen voimakkaat. Sen vuoksi kivelle on annettu oma, kiven väriloistoa hyvin kuvaava nimi Spektroliitti ja vain tällä mineraalilla on oikeus käyttää tätä Spektroliitti nimikettä. Spektroliitistä löytyy kaikki spektrin eri värit ja sävyt.

Spektroliitin kovuus on Mohsin asteikolla 6. Se on kvartsia pehmeämpää, mutta kovempaa kuin lasi. Spektroliitin tumma perusväri johtuu vähäisestä rautapitoisuudesta ja ilmeniittisulkeumista, joita kivessä on määräsuuntaisina mikroskooppisen pieninä neulamamisina kiteinä. Valon heijastuminen ilmeniittineulsista aiheuttaa pyöröhotun kiven pintaan kauniin valojuovan, kissansilmäilmiön.

Spektroliitin rakenne on hyvin erikoislaatuinen. Kivi on kuin korttipakka, joka koostuu millimetrin sidesosan paksuisista päällekkäisistä kiteistä. Jokaisessa kidelevyssä on niden yhteenkasvettumispintaa leikkaavina, millimetrin kymmenestuhannesosan paksuisina elektronimikroskoopilla havaittavina kerroksina albiniitti- ja anortiniittirikasta maasälpää. Kerrokset erosivat, suotautuivat toisistaan kiven hitaan jäähtymisen aikana.

Kivipaja Korutasku spektroliittikoru

Ylämaan spektroliitin löysi vänrikki Pekka Laitakari vuonna 1940, kun Ylämaalla rakennettiin Salpalinjan panssariesteitä. Hänen isänsä, geologi Aarne Laitakari, oli aiemmin etsinyt Pietarhovista löydettyjen spektroliittilohkareiden emäkalliota vuosien ajan Suomenlahden pohjoisrannalta. Spektroliitin louhinta alkoi sodan jälkeen 1950-luvulla.

Spektroliitin kiehtovuus perustuu sen värien rajattomaan vaihteluun. Kiven pinnassa voi nähdä kaikki spektrin eri värit. Spektroliitin eräs viehättävimpiä ominaisuuksia on värisävyjen vaihtuminen kiveä käännettäessä, kun valon tulosuunta muuttuu. Värileikin, labradorisoinnin aiheuttaa valon heijastuminen edellä kuvaillusta äärimmäisen ohuista kivikerroksista sekä hejastuneiden valoaaltojen interferenssi. Näkemäämme väriin vaikuttavat siten valon tulosuunta ja kiven kerrosten paksuus, joka on riippuvainen mineraalin koostumuksesta.

Spektroliitti on lumoava kivi, sen vuoksi sen uskotaan pitävän sisällään mystisiä voimia. Onnea tuovan kiven sanotaan herättävän luovuutta ja parantavan mielialaa sekä nostattavan sisäistä energiaa. Kivi rauhoittaa, parantaa keskittymiskykyä ja helpottaa yöunia ja stressiä. Vanhempi sanonta uskoo kiven karkoittavan myös pahoja henkiä.

Spektroliittiriipus